Spottivalojen loisteessa

Spottivalojen loisteessa! Teatteria ja ilmaisun iloa! Päivä jatkuu Tean, Aijan, Eijan ja 4S luokan kanssa.Opiskelijat ovat asettaneet jakson tavoitteeksi ilmaisuun rohkaisemisen ja esiintymisen harjoittelemiseen. Tavoitteena on ensi viikolla ohjata lapset kirjoittamaan omia pieni kohtauksia ja kuvaamana Kokkolan kuiskinnan innoittamana pieni elokuvia. Teatterilta haetaan potkua ilmaisun avautumiseen. Heti välitunnin aikana pyöräilimme upeassa ”vetoketjujonossa” teatterille ja siellä teatterikuraattori Esko Tynkkynen otti meidät vastaan. Kiipesimme intiimiin ja tunnelmaiseen Katariinan kammariin ja pian lapset jo seisoivat opettajineen piirissä lavalla ja alkoi ankkaläpsy lämmittelyleikki. Nauru puhkesi ilmoille ja koko joukko keskittyi iloa silmässä harjoitukseen.

Uuden OPS:n yhtenä painopisteenä on paikallisuus ja yhteistyötahojen kanssa tehtävä yhteistyö. Teatteri on osa useamman kaupungin kulttuuritoimintaa ja Kokkolassakin teatteri on tärkeä osa kulttuuriin tarjoajana. Oppiminen autenttisissa ympäristöissä ja konteksteissa auttaa lasta sitoutumaan toimintaan, luo yhteyksiä asioiden välille ja tekee myös omaa kotipaikkaa läheisemmäksi ja kotoisammaksi.

Minä olen puu –harjoitus sai oppilaat mukaansa ja lapset osallistuivat estotta.

” Olen australialainen bumerangi, olen ruman ankanpoikanen, olen mato,. olen puuma, olen Pikatchu…”

”Olen omena, olen leipuri, joka syö omenan, olen ampiainen, joka pistää leipuria…”

Yhdessä kerrataan vielä, mitä eri kuvissa tapahtui ja missä se tapahtuma olisi voinut tapahtua. Tehdään yhdessä ja jokainen tuo oman idean mukaan ja muut hyväksyvät sen. Näin syntyy yhdessä tarinaa!

Teatterikuraattori myös muistuttaa, että yhtä tärkeää, kuin tehdä teatteria on myös katos ja kuunnella sitä. Muuten ei ole mitään teatteria, jos ei kukaan katsoisi sitä.

Kohta lapset ovat jakautuneet numeroleikin avulla pienryhmiin ja he saavat ryhtyä kuvanveistäjinä muotoilemaan toisistaan patsaita. Eipä aikaakaan, kun tilassa on taidenäyttely ja kuvanveistäjät käyvät ihailemassa hienoja patsaita! ”Wau, onpa hieno!”

Lopulta kaikki lapset muodostavat yhdessä koneen ja jokainen lisää koneeseen liikkeeseen ja äänen. Pian kone saa lisää virtaa, hidastuu ja lopulta se pysähtyy. Voi ihanuutta! Intensiivinen ja todella luova tunnelma.

Oppilaat osallistuvat upeasti ja todella innolla. Kaikki heittäytyvät ilmaisuun, mutta tunnelma on turvallinen. Opettajat ovat mukana tekemisessä ja osallistuminen on yhteisöllistä. Spottivalojen loisteessa on erityinen tunnelma. Lopuksi kuljetaan vielä päänäyttämön kautta ulos ja hetken lavalla jokainen voi kuvitella olevansa…jotain! Teatteri kietoi taikaansa!