Sadonkorjuujuhlat!

Hiiri Hiirulainen oli saanut lahjan. Eräs oppilas oli virkannut sille lämpimän peiton. Oi ihanuus!

On perjantai, harjoitteluviikkojen viimeinen päivä, On aika koota yhteen kaikki viikon tehtävät.

Olikohan pankkeihin kertynyt riittävästi rahaa, jotta sadonkorjuujuhlat voitaisiin järjestää? Sitä jännitettiin, mutta rahoja laskettaisiin vasta myöhemmin. Piti vähän malttaa.

- Mun hiiri päästää meidät joka tapauksessa juhliin, niin ei oo hätää yksi oppilas huudahti jännittyneenä, kun rahoja ei vielä oltu laskettu.

Ikkunalaudalla oli koko viikon ollut kasvamassa kolme porkkanan naattinpäätä vesiastiassa.

Maanantaina oli tehty hypoteesi, eli sellainen arvaus, kuten eräs oppilas täsmensi.

Oppilaat olivat tehneet hypoteesin, mitä porkkanalle tapahtuu. Linda -ope näytti ensimmäistä.

- OO

- Se on kasvanut!

- Oliko jollain tällainen hypoteesi, kysyi Niina-ope. Kolme oppilasta viittasi. Sitten Linda otti esille toisen tutkimusporkkanan.

- Homehtunut, ei ollut lähtenyt kasvamaan.

- Oliko joku tehnyt hypoteesin, että porkkana menee huonoksi, Niina kysyi. Taas muutama oppilas viittasi.

Kolmas porkkananpää otettiin esille.

- Ei oikein ole kasvanut ja ihan vähän mennyt huonoksi.

Yhdessä huomattiin, että erilaiset hypoteesit olivat osuneet oikeaan, ettei ollut yhtä ainoaa oikeaa tulosta. Tavoitteena oli ollut tutustua hypoteesiin ja tutkimuksen tekoon ja tämä tavoite oli hienosti saavutettu.

Taululla oli kirjattuna viikon tehtävät, nyt tarkistettiin, onko kaikki maanantaina annetut tehtävät suoritettu.

• tutkimukset

• kerätään rahaa

• juhlapaikan koristeet

• hiirirata

• herkkujen tekeminen

• mainokset
  

Koristeet eli erilaisia kasviksia taikataikinasta ja niille kori, oli tehty, mutta koristekasvikset eivät olleet vielä korissa. Se pitikin hoitaa seuraavaksi. Maitopurkit oli halkaistu pitkittäin kahtia ja kyljet peitetty huopasuikaleella aiemmin viikolla. Koristekasvikset olivat kuivuneet muutaman yön aikana ja nyt ne sai asetella omaan koriin. Tuli upeita ja herkullisen näköisiä koreja pullollaan kauniita ja värikkäitä kasviksia. Oppilaat olivat todella ylpeitä koreistaan ja esittelivät niitä toisilleen tyytyväisinä aikaansannoksiinsa.

- Miten minusta tuntuu, että oppilaat ihan oikeasti haluavat juhliin! Täällä on omppujakin tuotu! Voi ihme, kyllä vaikuttaa siltä, että sadonkorjuujuhlia nyt kyllä valmistellaan, kummasteli Heidi-ope.

Hän varmisteli vielä: ”Mutta onko kaikki tehty varmasti!”

Ilmassa oli edelleen ihana jännityksen tuntu. Opet olivat upeasti saaneet rakennettua koko viikolle tarinan kaareen, jota vielä perjantainakin jatkettiin. Tuleeko juhlat vai ei. kaikki pitää olle tehtynä!

Hiirirataa muisteltiin, se oli suoritettu. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä.

Myös herkut oli valmisteltu. Oppilaat kertoivat innoissaan:

- Ne suklaapallot on tehty!

- Ja omenapiirakka!

- Mutta suklaapalloissa ei oo suklaata vaan kaakaota

- Lista lyhenee, entä mainokset?

- On tehty, vedä vaan viiva, hihkaisi oppilas.

Miten mahtavalla tavalla viikon tarina ja ilmiölähtöinen sadonkorjuujuhlien valmisteluun liittyvä teema oli sitouttanut oppilaat tekemisen ja työskentelyn äärelle. Koko luokka oli intensiivisesti mukana keskutelussa, luokassa vallitsi huikea iloisen oppimisen ja vastuuntuntoisen osallistumisen tunnelma. Jokainen oppilas tiesi, mitä tehdä ja pieni jännitys kiinni vielä oppilaat tekemiseen. Tunnin päätteeksi jokainen täydensi vielä monistepuuhavihkoaan ja sai kerättyä viimeiset hiirirahat pankkiin. Eiköhän nyt ollut tarpeeksi rahaa! Tavoite oli yhteinen ja jokaisen osallistuminen oli tärkeää. Tunnin päätteeksi arvioitiin yhdessä, onko rahaa tarpeeksi.

- Lasketaan ensin varmuuden vuoksi, eräs oppilas ehdotti.

- Hyvä ajatus, ope kannusti.

- Kun saat luvan, jokainen hakee oman pankkinsa ja kaataa omat rahansa pöydälle, laskee ihan hiiren hiljaa ja keskittyy laskemiseen. Sen jälkeen, kun jokainen on saanut laskettua rahansa, kerromme seuraavan ohjeen.

Oppilaat kuuntelivat aivan hiljaa ja hakivat vuorollaan mukipankit pulpetilleen. Luokassa kuului toden totta vain hiirirahojen kilinää. Opettajien ryhmänhallinta oli taidokasta. Selkeät ohjeet ja niistä kiinni pitäminen on avainasia. Sitten oppilaat saivat ohjeen arvioida pöytäryhmän kesken paljonko hiirirahaa on yhteensä.

Alkoi pohdiskeleva puhelu. pian koottiin yhteen, 46, 84, 54, 60, 58, 74, 64...

- Paljonko arvioit, että me ollaan kerätty hiirirahaa yhteensä?

oppilaat arvioivat: 200, 400, 300, 389, 500, 411, 458

Oli todella tärkeää ohjata oppilaat tähän arviointitehtävään. Lapsi kuuli ryhmien arviot ja pyrki muodostamaan käsityksen siitä, paljonko summat ovat yhteensä. Oppilaiden arviot olivat hyvin järkeviä, samalla varovaisia. Jospa raha ei riitäkään!

Pöytäryhmät saivat lopuksi tehtäväksi laskea rahat tarkasti yhteen ja käydä merkitsemässä summan taululle.

Voi jännityksen ja innostuksen säpinää. Oppilaat laskivat tohkeissaan. Tässä oli upeasti onnistuttu tuoman matikan taito, kymmenien ja ykkösten yhteenlaskeminen osaksi arjen tärkeitä taitoja. 83, 83, 53, 115, 54

Mitäs nyt pitää tehdä? Ei tuosta vielä tiedä, onko 400.

On meillä!

- Ainakin!

Lasketaan ne yhteen!

Linda laittoi luvut allekkain taululle ja laski kaikki yhteen. Oppilaat saivat seurata pitkää yhteenlaskua.

Tätä oppilaille ei vielä ole opetettu, mutta he näkivät nyt, että näin voi laskea. Matematiikan taikatemppu! Usean luvun yhteenlasku allekkain.Oppilaat seurasivat aivan hiljaa, sellainen jännitys!

- Jee, kuului valtava ilon huuto. Oppilaat hyppivät ja halasivat toisiin, kun taululle piirtyi 468!

- Onnistuin elämäntehtävässäni! Jee, jee!

Lapsien ilo oli valtava, olihan tätä jännitetty koko viikko ja sen eteen tehty hurjasti töitä. Miten huikeaa osallistamista ja oppilaslähtöisyyttä.

Juhliin päästiin vain ratkaisemalla tunnelin lukon koodi. Se onnistui taas ratkaisemalla pulmatehtävä! Voi iloa, kun tunnelin läpi sai ryömiä luokkaan, jonne oli loihdittu juhlasali! Oppilaat odottivat niin hiljaa toisia oppilaita. Kun kaikki olivat paikalla ryömittyään tunnelin läpi, käynnistyivät juhlat Aapisen sadonkorjuulaululla. Ja sitten annettiin palautetta toisten juhlamaalauksista. Täytyyhän juhlissa myös tarkastella vaivalla tehtyjä koristeluja. Tietenkin sai myös leikkiä vapaasti jonkin aikaa, oli ongintaa, musta laatikko -arvaustehtävää ja herkuttelua. Oppilaat saivat olla omia itsejään, hassutella ja leikkiä.

Eräs yhteistehtävä oli se, että oppilaiden tuli arvata, montako omenaa on saavissa. Arvaukset kirjoitettiin lapuille ja voittajalle oli luvassa palkinto. Omenat laskettiin yhdessä ja olipa osalla kiire luetella lukuja sen sijaan, että olisi keskittynyt todelliseen lukumäärään. Hyvä harjoitus! Linda-ope ohjasi määrän laskemiseen.

Il

miölähtöisen oppimiskokonaisuuden huolellinen ja tarkka suunnitelma, jossa tavoitteet ja oppimistehtävät oli jäsennetty huolella jo kaksi viikko sitten, oli nyt huikeassa päätöksessään. Tavoitteita tarkasteltaessa saatoimme yhdessä todeta, että ne oli monin tavoin oli saavutettu, mutta ennen kaikkea opiskelijat Heidi, Linda ja Niina saaneet omakohtaisen kokemuksen ilmiölähtöisen oppimiskokonaisuuden suunnittelusta, toteutukset ja arvioinnista. Ja oppilaat, he olivat saaneet oppia kokemusten, oman innostumisen, ongelmanasettelun, tekemisen, tutkimisen ja osaamisen lähtökohdista yhdessä, erikseen ja mielikuvituksen siivittämänä. Oppimisen muutos on suunnittelun ja näkökulman vaihdosta!