Tärähtäneen tutkijan matkassa

Syventävä harjoittelu on jälleen pyörähtänyt käyntiin Kokkolassa. Kolmen opiskelijaa pienryhmä on suunnitellut Tärähtäneen tutkijan matkassa -teeman ympärille kahden viikon ajanjaksolle jakautuvan oppimiskokonaisuuden. Teeman aikana oppilaat pääsevät havainnoimaan, kokeilemaan, tutkimaan ja oppimaan ilmiöistä ääni, valo ja varjo sekä tuottamaan tarinoita, tekemään tutkimuksia ja päätelmiä. He auttavat Tärähtänyttä tutkijaa tutkimustehtävissä ja saavat tutkijalta salaperäisiä viestejä, jotka johdattavat erilaisten autenttisten tehtävien pariin He myös pääsevät suunnittelemaan pakohuoneen teeman aiheiden ympärille ja luomaan varjoteatteria äänimaisemineen. Jalkauduin koululle seuraamaan opiskelijoiden eheytetyn oppimiskokonaisuuden oppimistilanteita ensimmäisen kerran keskiviikkona. Prosessi oli aloitettu jo maanantaina ja tänään vuorossa oli Tärähtäneen tutkijan matkassa -oppimiskokonaisuuden ääni ja varjo -tutkimustehtävät. Opeopiskelijat Leena, Sini ja Hanna ohjasivat oppilaita tekemään pörriäinen -otuksen ja havainnoimaan varjoja kahden tunnin kokonaisuuden aikana.

Opeopiskelija Leena ohjasi ensin oppilaita sulkemaan silmät. Äänimaisematarinan myötä heidät johdatettiin aiheen äärelle. Kun tarinassa lensi pörriäinen, Leena pyöritti omaa pörriäistään ja ilmoille kajahti pörinä. Leena kertoi, että nyt pääsette selvittämään itse, miten tuo ääni syntyy. Siinä oli jo jokainen oppilas motivoitunut tekemiseen! Oivallinen tapa herättää mielenkiinto tehtävään.

Selkeät yhteiset ohjeet auttoivat oppilaita pörriäisten rakentamisvaiheiden läpi.

Ohjeiden lukemisesta ja yhdessä selvittämisestä muodostui luonnollinen ja arkinen luetun ymmärtämisen harjoitus.

Opeopiskelijat olivat kannustaen ja ohjaten mukana ja tekivät hyvää yhteistyötä. Hanna korosti oppilaita pohtimaan itse ja yhdessä. Tämä edistää luottamista oppilaiden kykyyn oivaltaa.

Työt edistyivät hyvin ja oli mukava työrauha; pulina nousi aiheesta ja keskittyi työskentelyyn.

Pian yksi jo kokeili:

- Mulla ei kuulu, hän totesi.

Ope ohjasi:

- Muistatko, kuminauha ei saa olla yhtään kierteellä. Oppilas korjasi työtään ja kokeili uudelleen. Ja kyllä, pörriäinen pörisi.

Pian jo hän auttoi innokkaasti muita, kun he ihmettelivät ettei kuulu ja kyseli opastaen:

- Onks se kuminauha kierteellä?

Osalle kuminauhan virittäminen oli melkoinen motorinen ponnistus, mutta opettajilla riitti aikaa ja kärsivällisyyttä.

-Tämän helppo korjata tämä pörriäinen. Jos siivet menee rikki, voi tehdä uudet. Alta aikayksikön oppilaat pyyhälsivät käytävään lennättämään pörriäisiä. Ja voi sitä innostusta, kun ÄÄNI kuului.

Leena ohjasi pohtimaan, että samalla kun pyörittelette, miettikää mistä se ääni tulee. Tämä on omista havainnoista lähtevää ilmiön tutkimista parhaimmillaan.

- Mulla kuulu tällanen ääni!

- Mulla ei kuulosta ampiaiselta...

- Kuuntele mun omaa!

Pörriäisistä lähtevät äänet olivat erilaisia ja se johti pohtimaan ”tässä on kyllä joku vika”.

- Nyt kuuluu oikein hyvin, huomattiin oman pörriäisen parantelun jälkeen.

Käytävällä kuulosti ihan kuin mehiläisparvi olisi pörrännyt. Iloinen keskustelu, havainnot ja kokeilu siivitti oppilaiden tutkimusta.

- Sulla kuulostaa ihan ampparilta!

- Toimii hyvin! Paras, tää on niin paras! huudahti oppilas, kun aikansa kuminauhaa viriteltyään onnistui.

-Saako koristella siipiä, kysyi pian joku oppilas ja innoissaan lähti kaunistamaan pörriäistään.

Oppilaat alkoivat itseohjautuen värittämään pörriäisistä omintakeisia otuksia.

Mikä synnyttää äänen? Leena johti oppilaita pohtimaan lopuksi.

- Kumilenkki!

- Siivet!

- No ei se ainakaan oo ne siivet, koska se toimii paremmin ilman siipiä, oivalsi eräs oppilas.

- Hieno havainto. Mikä tuottaa äänen?

- Kuminauha, kun sitä pyörittää niin se ottaa ilmaa ja se kuminauha värisee ja siitä syntyy ääni, päätyivät oppilaat oivaltamaan.

Oppilaat olivat saaneet äänestä omakohtaista kokemus ja heitä ohjattiin kotitehtävänä vielä ymmärtämään kirjan tekstin avulla ilmiötä omaan kokemukseen peilaten.

Seuraavaksi ryhdyttiin tutkimaan varjo -ilmiötä varjon luonnostelutehtävän avulla. Oppilaille annettiin tehtäväksi luonnostella esineiden varjoja tietyn ajan kuluessa. Luonnoksia tehtiin neljä ja aikaa oli 4-2 min.

Oppilaat innostuivat tehtävästä, kun opeopiskelija Sini täsmensi, että on neljä minuuttia aikaa tehdä luonnos varjosta, jonka havaitsee tutkimuskohteessaan.

-Me havainnoidaan ja piirretään se, mitä me nähdään, eli varjoja eri valonlähteiden aiheuttamana.

- Saako kumittaa? jokunen oppilas heti kysyi. Opeopiskelijat opastivat, että ei tarvitse, koska nyt luonnostellaan vapaasti se, mitä nähdään eli tehdään tutkielmia varjoista.

Taas oli todella hyvä tehtävä, joka edellytti aitoa havainnointia. Oppilaat tekivät neljä varjotutkielmaa luonnostellen ja saivat etsiä itse kiinnostavan varjon. Tämä oli oppilaslähtöistä ja salli oppilaan tutkia itseään kiinnostavia varjoja.

Mikä keskittyminen. laskeutui luokkaan! Luokan 24 oppilasta piirsi erittäin keskittyneenä ja innostuneesti varjojen luonnoksia.

Sini kehuikin siitä oppilaita:” Te kaikki aloitte tosi hienosti tekemään, ja teitte hyviä havaintoja. Tosi hienoa!” Hyvä ja luonnollinen tilaisuus antaa kollektiivista formatiivista palautetta.

Tehtävä innosti oppilaita silminnähden. He tajusivat nopeasti ohjeet ja ryhtyivät uuden varjon luonnosteluun välittömästi ja innolla. Ihan hiljaa, vain kynät suhisivat papereita vasten!

Kun aika loppui luonnostelutehtävän osalta, oppilaat tarkastelivat tuloksiaan, mutta olivat pian valmiina uuteen luonnostelutehtävään. Jokainen sai etsiä itseään kiinnostavan esineen ja sen varjon.

Tehtävä oli kiinnostava, esineen varjon tutkiminen auttoi kiinnittämään huomiota varjon erilaisiin muotoihin riippuen siitä, miten valo osuu esineeseen ja mistä kulmasta esinettä ja varjo tarkastelee. Viimeisenä luonnosteltiin oman opettajan varjo ja kylläpä se olikin oppilaista hauskaa!

- Miten voi olla, että opella on kaks varjoa? Ihmetteli opeopiskelija Hanna lopuksi. Oppilaat oivalsivat, että oli kaksi valonlähdettä, toinen tuli katosta ja toinen pöytälampusta. Tästä on hyvä jatkaa kohti omia äänimaisemia, varjoteatteria ja pakohuoneen suunnittelua kun perustaa on havaintoja, tietoa ja kokemusta tutkitusti.