Aarteenetsijäkoulussa, syventävä harjoittelu 2020

Tämän ilmiölähtöisen oppimiskokonaisuuden suunnittelijoita ja toteuttajia ovat opiskelijat Magdalena, Mikko ja Hannele.

Ovessa on viesti Aapisen kivalta hahmolta. Eräs oppilas tulee innoissaan luokkaan, täällä on kirje! Pian kirje luetaan ja selviää, että tänään harjoitellaan uutta aarteenetsintätaitoa, kartan piirtämistä ja käyttämistä! Kuinka jännää, karttahan on aivan erityisen tärkeä aarteenetsijöille!

Miten kummassa taitoa voidaan harjoitella!

Pian oppilaat tutkivat paperille asettamiaan esineitä lintuperspektiivistä ja puuhasivat intensiivisesti tutkimustehtäväänsä. Oppilas sai itse tehdä havaintoja siitä, mitä näki. 20 oppilasta tekivät tutkijan innokkuudella ja hiljaisen keskittymisen tilassa työtään.

Voi iloa, kun lapsi asetti piirrokset asetelman viereen ja huomasi yhdenmukaisuuden!

- Aika samannäköinen!

- Tuu kattoon mun!

Seuraavaksi jakauduttiin kahteen ryhmään. Osa meni aulaan piirtämään siitä karttaa ja osa jäi luokkana piirtämään luokasta karttaa.

Olikin aika paljon vaikeampaa piirtää kuvaa, kun ei voinut nähdä sitä ylhäältä, mutta oppilaat onnistuivat tehtävässä hienosti. Yhteinen keskustelu auttoi hahmottamaan huonekalujen muotoja ja piirtämistä. Tehtävä haastoi oppilaat luonnollisella tavalla ajattelun- ja ongelmanratkaisutaidoissa, visuaalisen hamoituskyvyn kehittämiseen, hienomotoriseen harjoitteluun sekä havaintojen artikuloimiseen. Myös taito ajatella esinettä symbolisesti kehittyi.

-Toi tulee ihan tohon kiinni

- Toi on tossa

- Se tulee vähän tännepäin

- Oliko kartat pikkusen erilaista?

- Joo, kaikki on piirtäny vähän erilaista

- Vertailkaapa!

- No toi piirtänyt tohon tuolit

- Tässä on tuo pöytä ja toi on toi tolppa.

Kun kartat tulivat valmiiksi, oppilaat saivat merkitä aarrekätkön karttaansa. Voi miten jännää!

Siihen paikkaan sai sitten piilottaa aarteen.

- Se toimii varmasti loistavasti, opettaja kehui oppilaan miettimään aarrekätköä.

Aarrekätkön rastia karttaan piti tarkkaan miettiä. Olihan se oikealla paikalla?

Eri tiloissa olleet parit vaihtoivat kartat. Kohta oppilaat lähtivät kätkemään aarteita. Kartat rapisivat ja oppilaat vilistivät kätköille. Alkoi aarteenetsintä. Pian kuului ilahtuneita hihkaisuja, mä löysin aarteen

Miten hienosti suunniteltu, oppilaan tekemällä isolla työllä oli tärkeä merkitys. Jokaisesta tuli kartanpiirtäjä!

-Se on tuolla päässä!

- Siis missä se on,

Lapset kulkivat kartat kädessä, käänsivät ja hahmoittivat ääneen, tuo on tuossa, tuo on tuossa ja tuo on tuossa, missä aarre on, missä minä olen?

Kävi niinkin, että kartassa rasti oli vähän eri paikassa kuin aarre!

Ja lopulta, yhdessäkin karttaa lukien, kaikki löysivät aarteen. Aarteenetsintä tehtiin vielä toisen kerran ja jokainen pohti tarkkaan, että merkitsivät rastin juuri oikeaan paikkaan

Opettaja kehui tunnin päätteeksi:

- Kaikki piilottivat aarteen, kaikki oppivat piirtämään karttaa ja oppivat lukemaan karttaa!

Kartta vielä kuvattiin BookCreatoria varten.

- Saako tän ottaa kotiin?

- Saako kotonakin piirtää karttaa? kysyi eräs oppilas tunnin päätteeksi. Opittu taito on helppo siirtää muihin tilanteisiin, taitaa kotona olla tänään monella perheellä aarteenetsintää!

Kokonaisuus on oivallinen malli siitä, miten asetettu tavoite ohjaa toiminnan suunnittelua, työtapa on oppilaslähtöinen ja oppilaan kokemusmaailmaan liittyvä ja toiminta ja tekeminen johtaa tavoitteen saavuttamiseen asetetussa kontekstissa!