Rooliasuissa elokuvan lumoissa

Opiskelijoiden Niina, Noora, Marjaana ja Miia matkassa tänään teatterilla ja Torkinmäellä.

Teatterin kauniit puuovet aukesivat aamu kahdeksalta ja pirteä joukko Torkinmäen kutosia astui sisään valmiina kokemaan, uskaltamaan, eläytymään. Ryhmien omista fiktiivisistä Neristanissa asuvista perheistä kertovia Silent Film-kuvauksia varten haettiin teatterilta motivaatiota, ilmaisuun rohkeutta ja iloa! Lapset kertoivat tehneensä tarinoita Neristanin perheestä teatterikuraattorille.

Yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa avartaa luonnollisella tavalla koulun seiniä ympäröivän yhteiskunnan suuntaan. Oma kotikaupunki tulee lapselle yhä tutummaksi ja eri kohteet, julkiset rakennukset, laitokset, yhdistykset ja yritykset opitaan mieltämään kotiseutuun oleellisesti liittyviksi paikoiksi ja ymmärrys kotiseudusta kasvaa tuttuuden tunteen lisääntyessä. On innostavaa aloittaa koulupäivä teatterin kahviossa improvisaatioharjoutusten parissa!

Rekeissä roikkui sekä herraskaisempia että rahvaan väen vaatteita ja lapset saivat etsiä sieltä perheilleen sopivat asut, pukeutua ja kuvata. Kyllä alkoi kuhina ja pulina, kun oppilaat pääsivät vaatteiden kimppuun!

• Mä laitan tämän päähän!

• Minkä kokoiset nää kengät on?

• Tää on ihan jäätävän näköstä.

Pian aulassa kulki herrasmiehiä silinterihatun päässä, lätsäpäisiä isäntiä, koreisiin mekkoihin pukeutuneita rouvia, huivipäisiä piikoja liinanvalkeine hiuksineen ja nahkalätsä päässä kävelykeppiin nojailevia "ukkoja". On kuin ajan ratas olisi pyörähtänyt taaksepäin. Ilo kupli ilmassa, oppilaat sommittelivat asuja ja auttoivat toisiaan löytämään parhaan yhdistelmän.

Suurin osa syöksyi heti sovittamaan, muutama oppilas empi tuokion hiukan arvioiden, heittäytyä vai ei. Pian jo kummasteltiin, ettämihin kaikki vaatteet katosi?

Jo pukeutuminen roolivaatteisiin antaa luvan olla joku muu, se on isommillekin oppilaalle hauska tapa heittäytyä, poseerata ja herättää fiktiivinen hahmo henkiin.

Suuri peili aulassa sai paljon poseeraaja heijastettavakseen.

• Missä voi kuvata?

• Hei joku aikuinen, voiko kuvata meitä?

Teatterin vanhat, jyhkeän koristeelliset puuovet, kiviseinät ja ikkunasyvennykset tarjosivat autenttisia kuvauspaikkoja. Kohta rekit roikkuivat tyhjinä ja teatterissa kulki Neristanin asukkaita, perheitä poseeraamassa ja etsimässä parasta kuvauspaikkaa, ulkoa asti. Pian teatterin pihalla on täysi näytelmä meneillään ja Silent Filmin tuttu tunnusmusiikki kaikuu kiviseinistä.

Torkinmäen oppilaat käyvät koulua parakissa, koulun tontille on noussut jo uusi koulu, jonne vihdoin joulun jälkeen siirrytään aloittamaan uutta aikakautta Torkinmäen historiassa. Nämä oppilaat ovat kulkeneet evakkotiloissa jo kuusi vuotta, koko alakoulu ajan, joista viitisen vuotta on käyty parakkikoulua. Teatterissa jo pelkkä tila vapauttaa ja rohkaisee eläytymään.

Yhteistyötahojen kanssa tehtävän yhteistyön perustan tulee olla oppimisen ja oppilaan työskentelyn tavoitteissa. Pohdimme asiaa opiskelijoiden kanssa ja Niina painotti, että hänen mielestään opettajan on suunniteltava käynti yhteistyökumppanin kanssa huolella ja esittää ne tavoitteet, joita toiminnalle on asetettu. Suunnittelua ei voikaan sysätä yhteistyötahojen vastuulle vaan tehdä se yhdessä, oppilaiden parhaaksi. Tärkeä huomio!