Ohjauksen äärellä - itseään reflektoimassa

Päivän päätteeksi kokoonnumme opiskelijoiden ja luokanopen kanssa keskustelemaan ja reflektoimaan päivän tavoitteiden, oppimistilanteiden ja yhteistyön edistymistä ja sujumista. Intensiivisen opetuspäivän päälle ohjaukseenkin täytyy löytyä kaikilta vielä paukkuja ja reflektoivaa asennetta. Jokaiselle tulee olla tilaa avata ajatuksiaan ja kokemuksiaan ja parhaimmillaan ohjauksen henki on dialoginen, jolloin opiskelijoiden ajatuksien ja kokemusten pohjalta ohjaaja kysellen ja pohdiskellen ohjaa katsomaan asioita monesta eri näkökulmasta. Tärkeää on myös yhteinen ymmärrys ja oppiva asenne, päivän tapahtumia tarkastellaan avoimin mielin myös siinä mielessä, että keskustelu voi tuoda kaikille oivalluksia ja pohdittavaa. Ohjaus on tärkeä osa harjoittelua ja silloin on tarkasteltava kokonaisuudelle ja oppimiselle asetettuja tavoitteita ja reflektoida mitkä asiat edistivä lasten toimintaa, osallisuutta ja ymmärryksen rakentumista kokonaisuuden tavoitteiden valossa ja mitkä asiat tulee tarkentaa ja täsmentää, jos tarpeen.

Molempien ryhmien ohjauksessa alkuviikolla opiskelijat avasivat tilanteita, joissa toiminta sujui suunnitelmien mukaan, ja myös tilanteita joissa oppilaita joutui ohjaamaan tai paimentaman odotettua enemmän. Reflektoimme yhdessä syitä näihin tilanteisiin. Pohdimme myös päivän rakennetta ja tavoitteiden avaamista oppilaille niin, että tavoitteet jo antavat suunnan toiminnalle ja oppimiselle. Mitä tietoisempia oppilaat ovat siitä, mihin eri tehtävien, tiedonhaun, tekemisen ja muun kautta pyritään, sitä helpompi lapsen on arvottaa työ tärkeäksi. Vaikka kokonaisoppimisessa työskentely voidaan jakaa erilaisiin tehtäviin, on niiden välillä oltava selvä yhteys ja lapsella ymmärrys siitä, että kaikki tämä tekeminen kohdistuu kohti jotain tiettyä tärkeää tavoitetta, joka voi olla vaikka oma tarina, tietokirja, uutinen jne. Kokonaisvaltaisen oppimiskokonaisuuden sudenkuoppa voikin olla juuri tavoitteiden selkiytymättömyys jolloin erilaiset oppimistilanteet, joiden kautta ilmiötä tai teemaa tarkastellaan, eivät ole riittävän selkeästi rajattuja ja suunnattuja jolloin ppilaiden osalta työskentely jää hajanaiseksi ja jäsentymättömäksi. Mutta juuri yhteiset reflektiot auttavat suuntaamaan toimintaa ja opettajan työhön kuuluu myös jatkuva toiminnan uudelleen suuntaaminen. Elinikäistä kasvua!

Koska harjoittelussa kolme opiskelijaa yhdessä laatii kahden viikon kokonaisvaltaisen eheytetyn ja ilmiölähtöisen tai teemaan perustuvan suunnitelman, vaatii suunnittelu opiskelijoilta paljon paneutumista ja myös sen avaamista ja jäsentämistä. SAO eli samanaikaisopettajuus perustuu yhdessä laadittuun kokonaissuunnitelmaan, jossa oppimisen tavoitteet ja tavat, työtavat, työnjako, oppilaan osallisuus, tehtävät, tekeminen sekä päivän ja viikon rakenne on yhdessä tarkasti mietitty ja avattu. Silloin yhteinen toiminta onnistuu, kun kaikessa edetään yhdessä kohti valittuja OPS:n asettamia tavoitteita. Jokaisella opella tulee olla sama käsitys siitä, mitä tehdään, miksi ja miten. Tällainen työmuoto edellyttää suunnitteluaikaa mutta myös hyvää yhteistyöhenkeä. Tavoitteiden avaaminen myös päivien osalta on tärkeää, sillä se ohjaa kokonaisuuden etenemistä ja myös sen reflektoimista, miten suunnitelman mukaiset tavoitteet ovat edistyneet tai täyttyneet/jääneet täyttymättä ja miten seuraavan päivän toimintaa tulee suunnata, jotta päästään kaiken aikaa kohti tavoitteita.

Kokonaisvaltaisessa oppimisessa oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt sulautetaan yhteen teeman tai ilmiön alle. Tällöin kirkkaat ja selkeät tavoitteet ohjaavat etenemistä päivittäin. Myös työskentelylle asetettuja tavoitteita tulee arvioida päivittäin. Jos oppilaiden tavoitteena on harjaantua tiedon haussa ja ryhmätyöskentelytaidoissa, tulee tiedonhaun olla suhteutettu sisältöön, josta tietoa haetaan, samoin sen tulee mahdollistua valittujen työtapojen kautta ja olla ikätasoiseti lapselle sopivalla tavalla ohjattu. Miten tämä tavoite edistyy on tärkeä reflektoinnin kohde myös oppilaalle, sillä arvioinnin monipuolisuuden ja jatkuvuuden lisäksi sen tulee olla niin oppilaan kuin opettajan toteuttamaa. Oppilasta tulee ohjata tarkastelemaan esimerkiksi sitä, miten hän on tietoa hakenut ja miten osaa tietoa hakea nyt. Ilman tätä tarkastelua on vaikea arvioida, edistyykö lapsi tiedonhakutaidoissan vai ei. Kokonaisuuden suunnitteussa ja toteutuksessa onkin tärkeää rajata tavoitteet riittävän selkeiksi ja juuri toteutukseen ja työtapoihin sopiviksi. Eli toiminnan ja tavoitteiden välillä tulee vallita symmetria. Lisäksi arvioinnin tulee kohdistua asetettujen tavoitteiden tarkasteluun suhteutettuna siihen, miten niitä tavoitellaan.

Ohjaajana on myös itse jatkuvasti reflektion äärellä. Omaa ohjaamisen tapaa tulee tarkkailla ja pohtia rohkeasti ja kriittisestikin. Ohjaustilanne on aina vuorovaikutustilanne, jossa pohajvireen tulisi olla luottamus ja kunnioitus. Myös onnistumisesta saa iloita. Ohjaajan on nostettavat ohajustilanteessa esille niin opiskelijoiden omat kokemukset, voimaantuminen ja onnistuminen mutta myös tarkasteltava asiaa oppilaan osallisuuden ja oppimisen näkökulmasta. Tärkeää on myös luokanopettajan toimintakulttuurin kunnioittaminen. Ohjaajan tulee auttaa opiskelijaa koko kokonaisuuden hahmottamiseen ja se edellyttää myös rohkeaa otetta sen tarkasteluun, milloin toiminta ei aina olekaan oppilaan oppimista edistävää. Silloinkin se on rakentava tilanne, oppimista ja erehtymistä, kokeilua ja kasvamista ammattiin, jossa ei valmiiksi tule. Ohjaajanakaan.

Ohjaustilanteessa on innostavaa se onnistumisen ja opiskelijan voimaantumisen näkeminen, jota harjoittelun aikana tapahtuu. Vasta uuden luokan kanssa työhön lähteneet opiskelijat ovat muutaman päivän kuluessa saaneet sellaisen aseman luokassa, että oppimisen ja tekemisen pöhinää on ilo seurata. Tälläkin kerralla.