Kirjeitä keskiajalta -opitaan säädyistä

Tunnelma oli lämmin, rauhallinen ja keskittynyt, kun kuutosluokka kokoontui jälleen tarinanuotion äärelle kirjastoon ope-opiskelijoiden Sannan, Tanjan ja Hannan kanssa. Hanna-ope aloitti hiljaisuuden vallitessa tuu tuu tupakkarulla -laulun ja jakoi samalla muutamia esineitä oppilaille ja kertoi sitten ihanan tarinan siitä, miten Härkätie oli tärkeä väylä keskiajan Suomessa. Tarina kertoi linnoista ja postin kulusta, mutta se johdatti takaisin esineisiin, sen kautta, että sanansaattajalta on pudonnut muutamia tavaroita Härkätielle. Näin tarinakehys toi Härkätien luokkaan, sillä esneet olivat siinä oppilaiden edessä. Oppilaat saivat lukea tavaroiden uumeniin kätketyt kirjeet. Ensimmäinen kirje oli papilta ja se kertoi lyhyesti siitä, miten lapset ovat oppineet katekismusta. Kirje loppui latinankieliseen tervehdykseen: rakkaus voittaa.

Toinen esine oli turkis ja sen sisällä olevan kirjeen arveltiin olevan linnanrouvalta. ”Rakas Inkeri, toivottavasti sinä ja linnanväki voitte hyvin. Meillä täällä Viipurissa elämä on ollut leppoista ja meillä järjestetään juhlat linnanvoudin kunniaksi…Onko sydämessäsi joku mielitietty? Parahin terveisin serkkusi Angnes.”

Kolmas esine oli kenkä ja kirje sen sisältä paljastui suutarin kirje veljelleen.

”Hyvä veli Kristofer, suureksi ilokseni haluan ilmoittaa teille että suuret syysmarkkinat ovat tulossa…” Kirje oli naskalinnaputtaja Fredrikiltä, joka odotti jo innolla markkinoita.

Neljäs esine oli porkkana, se huvitti kovasti oppilaita, ja joku vitsaili, että ehkä se on pääsiäispupulta.

”Hyvä maanviljelijä Tuomaanpoika, kirjoitan sisaresi Anna-Kaisan puolesta, joka valitettavasti makaa nyt sairastuvassa. Pyytäisin sinulta palvelusta, lapseni on viikon ikäinen ja näyttää voivan oikein hyvin, oma tilani näyttää olevan nyt kehnompi, saa nähdä näänkö ensi suvea…huolehtisitko että mieheni Juho Eerikinpoika saa tukea lapseni hoitamiseen. Elämä on raskasta sadonkorjuun vuoksi, mutta en tiedä kenen muun puoleen kääntyisin, Anna-Kaisan puolesta kirjoitti pappi Benedictus. ”

Oivallettiin, että keskiajalla talonpojat eivät osanneet kirjoittaa.

Iloinen mokaaminen oli seuraavassa leikillisessä pelissä päätarkoitus. Sanna veti draamallisen leikin, joka tempaisi lapset vauhdikkaasti mukaan. Liekin idea oli tehdä jokaiselle säädylle nimetyt liikkeet oikea-aikaisesti ja jos ei muistanut, sai kaikilta taputukset iloisen mokaamisen johdosta. Nauru ja ilo täytti luokan, Llisää, oppilaat pyysivät! Isommat oppilaat nauttivat yhtä lailla leikkimisestä ja draamallisista tuokioista kuin pienemmätkin. Leikkiminen on tärkeää, eikä kukaan ole liian vanha siihen. Leikki yhdistää, tuo ilon ja energian kehoon ja draamakasvatuksen ydin onkin se, miten yhteinen heittäytyminen luon jaetun illuusion, tilan jossa ollaan keskittyneesti yhdessä tekemisen parissa. Sannan energia oli tarttuvaa.

Tarinoiden johdattamina lähdettiin tutustumaan säätyihin tarkemmin asiantuntijatehtävän avulla. Oppilaat saivat pussukasta lapun ja heidän tuli etsiä oma aatelisryhmänsä äsken opitun liikkeen avulla. Jokainen ryhmä sai tehtäväkseen etsiä tieto säädystään apukysymysten avulla, kuten

Millainen asema säädyllä oli keskiajalla?

Samalla heitä pyydettiin kirjoittamaan KeyNotelle myös muuta mielenkiintoista tietoa, mitä säädystään löytävät. Tiedon etsinnän lähteinä käytettiin tällä kertaa kirjoja, joita luokasta löytyi. Kirjojen sivuille ope-opiskelijat olivat laittaneet post it -lappuja sivuille esimerkiksi siitä, mistä löytyy eri säädyistä tietoja. Oppilaat oivalsivat nopeasti, että kun ottaa kuvan sivusta, jossa tietoa, kirjoja ei tarvitse pantata pienryhmille. Pienryhmät syventyivät lähes hartaasti etsimään tietoa säädyistä eri kirjalähteistä. Voisi kysyä, miksi oppilaiden ei sallittu käyttää nettiä, mutta keskiaikaisen teeman nimissä tämä antoi kuvaa siitä, miten erilaista tiedon saaminen ja muotoileminen on ollut silloin, kun saatavilla ei ole ollut nopeaa ja kaikkeen vastusta antavaa nettiä. Oppilaiden piti muodostaa laajemmasta tekstimäärästä tietoa ja jäsentää se yhdessä tietoisku säädystä. Mutta ajallisesti työtapa vaatii aikaa, sillä netistä täsmävastukset saa silmänräpäyksessä. Pian ryhmissä alkoi kuitenkin keskustelu siitä, mitä tietoa on löytynyt ja mitä omaan tietoiskuun kirjoitettaisiin. Mediakasvatuksen näkökulmasta tällainen työtapa antaa herkullisen mahdollisuuden keskustelulle siitä, miten paljon sosiaaline media ja internet onkaan vaikuttanut meidän jokapäiväiseen elämään, tiedonetsintää ja hakua myöten.

Ope-opiskelijat ohjasivat ja olivat ryhmien tukena ja apuna tiedon etsinnässä, eräs tavoite työskentelylle olikin ohjata oppilaita tiedonhakuun! Lopuksi eri säätyjen asiantuntija muodostivat uudet ryhmät, joissa oli jokaisen säädyn asiantuntijaedustaja ja he jakoivat toisilleen tiedot säädyistä. Valmiit työt jaettiin kaikille Showbiessa ja jokaisen tuli perehtyä niihin ja antaa palautetta. Ennen ruokaa ehdittiin vielä esittää pantomiimina erilaisia keskiaikaisia ammatteja ja sitten pohdittiin, mihin säätyyn nämä ammatit kuuluivat.